Elonmerkkejä?

Viime kuulumisista on kohta kaksi kuukautta - mihin kyseinen aika onkaan kadonnut? Virtuaaliponit joutuvat kärsimään vielä tovin kiinnostuskäyräni notkahduksesta, sillä tällä hetkellä aivan toisenlaiset asiat vievät huomion ja ajan virtuaaliponeista huolimatta niiden todistetusti rentouttavasta vaikutuksesta kiireen keskellä. Syksy tuo kaikkea uutta ja ihmeellistä eteeni reaalielämässä, joten laakereilleen ei suinkaan voi jäädä lepäilemään ;) Virtuaaliponit sulautuvat ennemmin tai myöhemmin uudistuneeseen päiväjärjestykseen, kuten aina ennenkin. Olen ollut muutenkin aina hävettävän laiska päivittelemään sivuja, pidän enemmän kaikenlaisesta (turhanpäiväisestäkin) suunnittelusta "behind the scenes".

Olin jo vähällä jättää tämäkin viestin kirjoittamatta arvaten jo valmiiksi sen sisällöttömyyden. Sitten innostuinkin kirjautumaan Ruutilan sivuille ja päivittämään kasvattilistan ajantasalle. Kesän varsasaldo onkin yhteensä kolme pikkuponia: voikko orivarsa Rolle, ruunikkotamma Maisku ja vielä sokerina pohjalla viime kuussa päivänvalon nähnyt "uljas musta" orinapero Pepe. Kaikki jäävät Ruutilaan, sillä on houkuttavaa ajatella, että kolmen IRL-vuoden päästä voisin tuoda radoille Ruutilan kolmannen ikäluokan reaaliajassa. Toisaalta sitä ihan ensimmäistä täytyy odottaa lähestulkoon tasan vuosi :) Omissa kasvateissa on kuitenkin se erinomainen puoli, että kukaan muu (kuin kasvattaja itse) ei pääse marmattamaan mistään. Tosin en ole vastaavaa kokenut koskaan muiden kasvattajien suunnasta epäaktiivisten ponieni suhteen! Jaksan vieläkin hämmästellä, miten se on mahdollista. En missään nimessä halua jättää poneja hunningolle, vaikka ne saattavatkin potea päiväkirja-anemiaa tai kisakuumetta. Possut, Passit ja Petet tallikavereineen eivät ole lähdössä minnekään, vaikka sivujen apaattisuuden vuoksi saattaisikin epäillä omistajan luovuttaneen virtuaaliponien suhteen täysin.

En ole käynyt Hevostalli.netin foorumilla kahteen kuukauteen. Vielä huhtikuussa toimenpide oli päivittäinen. Toivottavasti en ole jäänyt hirveästi paitsi Ravikeskusteluista tai russiaiheisista viestiketjuista, joskin toisaalta tuntuu mahtavalta olla riippumaton mistään. Foorumilla sitä selasi sivua sivun jälkeenkin bongatakseen kaikki mielenkiintoiset keskustelut, ja jotenkin siitä muodostui vain rasittava rutiini. Palaan luultavasti vanhoihin pahoihin tapoihini jälleen tulevaisuudessa, sillä yhteisöllisyyden tunne on juuri useimmiten kummunnut juuri mielipiteiden ja kuulumisten vaihdosta foorumilla.

Hyvää hiljalleen hiipivää syksyä! Seuraavaan viestiin saattaa vierähtää jokunen tovi :)