Alla suoraan Hevostalli.netin russikeskustelusta kopioitu viestini. Luettuani sen lähettämisen jälkeen, ymmärsin, että siellä kiteytyy tosi tärkeitä asioita Ruutilan kasvatustoiminnassa.
--
Nykyään kiinnitän huomiota suvun tasaisuuteen. En tosin orjallisesti, mutta pääasiassa pyrin valitsemaan tammalleni orin, jolla on samanpituinen suku. Ostaessani ponia asialla ei ole suurempaa väliä, suvultaan epätasaiset ponit eivät ole Ruutilassa kovin suuressa alakynnessä. En tiedä, onko kasvattien jalostus mahd. tasasukuisiksi takana alintajuntainen yritys saada tulevaisuudessa kasvatteja kaupaksi vai mikä. Nykyään, kun joutuu niin useasti lukemaan "harmi, olisipa tuo ollut tasasukuinen..". Pariin otteeseen oon ihastellu jotain mun ponia, kauhistunut katsoessani tarkemmin sen sukutaulua, mutta ihastellut taas yleisilmettä :)
Koska oma kasvatus, kuten sanottu, on niin hirveän pientä - tai oikeastaan vain yksinkertaisesti hidasta (tosin ihan tarpeeksi nopeaa mulle), niin yritän valita mahdollisimman mieluisat orit. Aina se ei ole arvokisasijat, suku tai ennätys, mutta joku vaan natsaa niin täydellisesti. Oon huomannut, että varsinkin evm-poneissa mulla on tälläisia oreja, joita seuraan aika aktiivisestikin. Ennätys ja statistiikka jäävät sivummalle, arvostan kyllä suurkilpailumenestystä ("VRER:n viralliset" ainakin, sekä pari muuta vakiintunutta B-ponien arvokisaa), sillä itselleni ne ovat olleet järkyttävän isoja merkkipaaluja näiden kahden aktiiviravirusseiluvuoden aikana, kun mitään varsinaisia kanssakäymistä ei muiden harrastajien kanssa ole ollut ja oon puuhaillu lähinnä omissa oloissani uskoakseni melko matalalla profiililla.
Pitkäaikaisempien tallien orit ovat usein etuasemassa valinnan suhteen, sillä tallin toiminnasta ja omistajasta on jo jonkinlainen käsitys. Jotkut tallit on sellaisia, että vaikka ponien sivut olisivatkin koruttomammat (ts. kisakalenteri rahaa jälkijunassa, luonne voi olla keskeneräinen tms.), tietää, että useimmissa tapauksissa ne eivät ole silti omistajalleen mitään tähdenlentoja. En oikein osaa selittää. Mulle on muodostunut myös sellainen - vääränlainen(ko?) - kuva, että pitkän linjan kasvattajat on nähny kaikenlaista eivätkä ole kasvattien suhteen niin vaativia kuin esim. aloittelevat kasvattajat, jotka ehkä joissain tapauksissa panevat koko toivonsa ensimmäisiin varsoihin :) Täytyy myöntää, että Ruutilan ekat kasvatit ovat lunastaneet jo paikkansa merkityksekkäinä poneina osana virtuaaliharrastustani, vaikka niiden tulevaisuus olisi minkälainen. Ei tästä (= kasvatuksesta) mitään hurjaa nousutähteä ole näköjään tulossa, vaikka sitä kuinka hartaasti toivoisin, mutta tärkeintä on, että se on itselleni kiintotähti :)
Reaali-ikääntymisen kanssa kasvatus ei järjellä ajateltuna voikaan olla yhtä tehokasta, kuin ikääntymisellä "kuukausi = virt. vuosi" parhaimmillaan. Pääasiassa virtuaalihevoset on mulle viihdyttävää ajanvietettä eikä ole mikään ensisijainen tarkoitus miellyttää muita. Yritän pitää touhun rentona, mutta samalla haaveilen ehkä vähän ristiriitaisesti pääseväni vaikuttamaan virtuaalirussien sukuihin. Mulla on isoimmista ravitalleista suosikkeja, joilla vierailen usein ja joiden kasvatustyötä ihailen. Sen suuremmin nimiä mainitsematta, arvostan niissä sitä, että tehdään rohkeasti sitä mitä halutaan (ja yleensä tiedetään mitä tehdään) välittämättä siitä, meneekö joka ainut varsa kaupaksi vai ei. Mulla on ittelläni sensuuntainen tavoite, saada yhdistettyä samalla kertaa joustavuus ja määrätietoisuus omaan kasvatustyöhön.
--
Nykyään kiinnitän huomiota suvun tasaisuuteen. En tosin orjallisesti, mutta pääasiassa pyrin valitsemaan tammalleni orin, jolla on samanpituinen suku. Ostaessani ponia asialla ei ole suurempaa väliä, suvultaan epätasaiset ponit eivät ole Ruutilassa kovin suuressa alakynnessä. En tiedä, onko kasvattien jalostus mahd. tasasukuisiksi takana alintajuntainen yritys saada tulevaisuudessa kasvatteja kaupaksi vai mikä. Nykyään, kun joutuu niin useasti lukemaan "harmi, olisipa tuo ollut tasasukuinen..". Pariin otteeseen oon ihastellu jotain mun ponia, kauhistunut katsoessani tarkemmin sen sukutaulua, mutta ihastellut taas yleisilmettä :)
Koska oma kasvatus, kuten sanottu, on niin hirveän pientä - tai oikeastaan vain yksinkertaisesti hidasta (tosin ihan tarpeeksi nopeaa mulle), niin yritän valita mahdollisimman mieluisat orit. Aina se ei ole arvokisasijat, suku tai ennätys, mutta joku vaan natsaa niin täydellisesti. Oon huomannut, että varsinkin evm-poneissa mulla on tälläisia oreja, joita seuraan aika aktiivisestikin. Ennätys ja statistiikka jäävät sivummalle, arvostan kyllä suurkilpailumenestystä ("VRER:n viralliset" ainakin, sekä pari muuta vakiintunutta B-ponien arvokisaa), sillä itselleni ne ovat olleet järkyttävän isoja merkkipaaluja näiden kahden aktiiviravirusseiluvuoden aikana, kun mitään varsinaisia kanssakäymistä ei muiden harrastajien kanssa ole ollut ja oon puuhaillu lähinnä omissa oloissani uskoakseni melko matalalla profiililla.
Pitkäaikaisempien tallien orit ovat usein etuasemassa valinnan suhteen, sillä tallin toiminnasta ja omistajasta on jo jonkinlainen käsitys. Jotkut tallit on sellaisia, että vaikka ponien sivut olisivatkin koruttomammat (ts. kisakalenteri rahaa jälkijunassa, luonne voi olla keskeneräinen tms.), tietää, että useimmissa tapauksissa ne eivät ole silti omistajalleen mitään tähdenlentoja. En oikein osaa selittää. Mulle on muodostunut myös sellainen - vääränlainen(ko?) - kuva, että pitkän linjan kasvattajat on nähny kaikenlaista eivätkä ole kasvattien suhteen niin vaativia kuin esim. aloittelevat kasvattajat, jotka ehkä joissain tapauksissa panevat koko toivonsa ensimmäisiin varsoihin :) Täytyy myöntää, että Ruutilan ekat kasvatit ovat lunastaneet jo paikkansa merkityksekkäinä poneina osana virtuaaliharrastustani, vaikka niiden tulevaisuus olisi minkälainen. Ei tästä (= kasvatuksesta) mitään hurjaa nousutähteä ole näköjään tulossa, vaikka sitä kuinka hartaasti toivoisin, mutta tärkeintä on, että se on itselleni kiintotähti :)
Reaali-ikääntymisen kanssa kasvatus ei järjellä ajateltuna voikaan olla yhtä tehokasta, kuin ikääntymisellä "kuukausi = virt. vuosi" parhaimmillaan. Pääasiassa virtuaalihevoset on mulle viihdyttävää ajanvietettä eikä ole mikään ensisijainen tarkoitus miellyttää muita. Yritän pitää touhun rentona, mutta samalla haaveilen ehkä vähän ristiriitaisesti pääseväni vaikuttamaan virtuaalirussien sukuihin. Mulla on isoimmista ravitalleista suosikkeja, joilla vierailen usein ja joiden kasvatustyötä ihailen. Sen suuremmin nimiä mainitsematta, arvostan niissä sitä, että tehdään rohkeasti sitä mitä halutaan (ja yleensä tiedetään mitä tehdään) välittämättä siitä, meneekö joka ainut varsa kaupaksi vai ei. Mulla on ittelläni sensuuntainen tavoite, saada yhdistettyä samalla kertaa joustavuus ja määrätietoisuus omaan kasvatustyöhön.
