Pidän siitä, että voin osallistua ostamani ponin nimenvalintaan, mutta samalla se tuottaa paljon päänvaivaa. Toisinaan innostun erityisesti jostain virtuaalihevosestani sen nimen vuoksi - siinä on tietty omanlainen särmänsä, josta voi syntyä mielijohteita esim. ponin värin suhteen.
Olen varmaankin pari vuotta kerännyt listaa nimiehdotuksista - siinä on helposti varmaankin 50 vaihtoehtoa. Toisinaan kasvattajaliitteet aiheuttavat harmaita hiuksia, kun ne eivät millään meinaisi natsata yhteen jonkin tietyn nimen kanssa. Lisäksi yritän ensimmäiseksi miettiä varsalle nimeä, jonka etukirjain olisi sama sen jommankumman vanhemman kanssa. Näinhän meillä tehtiin Ruutilassa 2009, mutta en tiedä, miten se jatkossa tulee toteutumaan.
Oreille sopivampia nimiä tuntuu olevan enemmän, mutta orit ovat viimeiseksi niitä, joita olen lupautunut hankkimaan. Pidän myös monista "oikeista nimistä", lähinnä vanhahtavista ja ihan kaikista kielistä muunneiltuina "skandinaavisempaan muotoon", esimerkiksi c:t muuttuvat k:ksi jne. Z-kirjameen olen mieltynyt viime aikoina.
Omiin mieltymyksiini hyviä nimiehdotuksia on liikaa. Maistelen ensin yhtä nimeä ja teen sen ympärille ponin sivut, mutta seuraavana päivänä se tuntuu turhauttavan tönköltä ja alan viskellä vaihtoehtoja ympäriinsä. Näin kävi myös jymyläisten varsojen kanssa - viikko sitten löin valinnat pöytään, mutta loppuviikosta epäröin ja kokeilin muuta, ja nyt olen totaalisesti jumissa. Toinen nimi näyttää kirjoitettuna hienolta, mutta kuullostaa täysin epärussimaiselta - seuraava olisi aivan mahtava kovaäänisistä kuulutettavaksi, mutta onko siinä kirjaimissa liikaa grumeluureja? Kokeilen aina luoda päässäni kuvan, miltä näyttäisi jos kyseinen poni juoksisi loppusuoraa ja sen nimi kajahtaisi ilmoille: silloin kaikki kuullostavat hienolta! Mutta yritäpä soveltaa se vuotiaaseen ponivarsaan, joka ei näe rataa vielä vuosiin.. Miksi kaikesta on tehtävä niin vaikeaa! ;)
No, loppujen lopuksi jymyläiset tammavarsat saivat nimekseen JM Velur ja Muskotre JM. Vai miten se menikään..?
Olen varmaankin pari vuotta kerännyt listaa nimiehdotuksista - siinä on helposti varmaankin 50 vaihtoehtoa. Toisinaan kasvattajaliitteet aiheuttavat harmaita hiuksia, kun ne eivät millään meinaisi natsata yhteen jonkin tietyn nimen kanssa. Lisäksi yritän ensimmäiseksi miettiä varsalle nimeä, jonka etukirjain olisi sama sen jommankumman vanhemman kanssa. Näinhän meillä tehtiin Ruutilassa 2009, mutta en tiedä, miten se jatkossa tulee toteutumaan.
Oreille sopivampia nimiä tuntuu olevan enemmän, mutta orit ovat viimeiseksi niitä, joita olen lupautunut hankkimaan. Pidän myös monista "oikeista nimistä", lähinnä vanhahtavista ja ihan kaikista kielistä muunneiltuina "skandinaavisempaan muotoon", esimerkiksi c:t muuttuvat k:ksi jne. Z-kirjameen olen mieltynyt viime aikoina.
Omiin mieltymyksiini hyviä nimiehdotuksia on liikaa. Maistelen ensin yhtä nimeä ja teen sen ympärille ponin sivut, mutta seuraavana päivänä se tuntuu turhauttavan tönköltä ja alan viskellä vaihtoehtoja ympäriinsä. Näin kävi myös jymyläisten varsojen kanssa - viikko sitten löin valinnat pöytään, mutta loppuviikosta epäröin ja kokeilin muuta, ja nyt olen totaalisesti jumissa. Toinen nimi näyttää kirjoitettuna hienolta, mutta kuullostaa täysin epärussimaiselta - seuraava olisi aivan mahtava kovaäänisistä kuulutettavaksi, mutta onko siinä kirjaimissa liikaa grumeluureja? Kokeilen aina luoda päässäni kuvan, miltä näyttäisi jos kyseinen poni juoksisi loppusuoraa ja sen nimi kajahtaisi ilmoille: silloin kaikki kuullostavat hienolta! Mutta yritäpä soveltaa se vuotiaaseen ponivarsaan, joka ei näe rataa vielä vuosiin.. Miksi kaikesta on tehtävä niin vaikeaa! ;)
No, loppujen lopuksi jymyläiset tammavarsat saivat nimekseen JM Velur ja Muskotre JM. Vai miten se menikään..?
